NIDE 29, NUMERO 4 • JOULUKUU 2025.
Miten DBS vaikuttaa Parkinsonin taudin ei-motorisiin oireisiin?
Ei-motoriset oireet ovat yleisiä, toimintakykyä heikentäviä ja vaikeasti hoidettavia Parkinsonin taudin (PD) kaikissa vaiheissa. DBS näyttää tällä hetkellä hyödyttävän vain muutamia ei-motorisia oireita, kuten impulssikontrollihäiriöitä (ICD) ja unta osalla potilaista, kun taas ei-motoriset oireet pysyvät muuttumattomina useimmilla potilailla. DBS voi myös aiheuttaa ei-motorisia sivuvaikutuksia, kuten apatiaa ja hypomaniaa.
Mikä on adaptiivinen DBS?
Adaptiivinen DBS (aDBS) hyödyntää uuden sukupolven neurostimulaattoreiden "tunnistuskykyä" tallentaakseen paikallisia kenttäpotentiaaleja (LFP) ja sisältää neurofysiologisia biomarkkereita ("fysiomarkkereita"), jotka indeksoivat oireiden vakavuutta. Ohjauskäytännöt eli "aDBS-algoritmit" sanelevat, miten stimulaatioparametrit reagoivat hermosignaalien dynamiikkaan, sulkeen silmukan aivojen ja laitteen välillä. Viimeisen vuosikymmenen aikana tällaisten aDBS-algoritmien on osoitettu vähentävän stimulaation aiheuttamia motorisia sivuvaikutuksia ja parantavan motoristen oireiden tukahduttamista.
Miten aDBS voisi parantaa ei-motorisia oireita?
Ei-motoristen oireiden vakavuus vaihtelee aikaskaaloilla kuukausista (kognitio, mieliala, uni) yhden päivän sisällä oleviin oireisiin (väsymys, kipu, OFF-tilan ahdistus). DBS:n kohderakenteet ovat tärkeitä solmukohtia ei-motorisissa hermoverkoissa, mutta DBS:n ei-motoriset vaikutukset riippuvat stimulaation sijainnista ja voimakkuudesta. Esimerkiksi masentunut mieliala näyttää hyötyvän eniten vatsanpuoleisen sydänhermoston stimulaatiosta. Vatsanpuoleisen sydänhermoston "ylistimulaatio" voi kuitenkin lisätä mielialaa liikaa ja aiheuttaa (hypo)maniaa. Adaptiivinen DBS voisi selittää nämä ei-motoristen oireiden ajalliset ja spatiaaliset dynamiikat.
Ei-motoristen fysiomarkkereiden nykytila?
Yhteenvetona voidaan todeta, että potilailla ei ole longitudinaalisesti määritetty ei-motorisia subkortikaalisia fysiomarkkereita ekologisissa olosuhteissa, joissa stimulaatio on käytössä – mikä on välttämätöntä aDBS:n käyttöön. Ryhmätason analyysit ovat osoittaneet, että tyvitumakkeiden matalataajuinen theeta-alfa-alueen teho liittyy moniin neuropsykiatrisiin oireisiin, mikä viittaa siihen, että se saattaa olla yksi lupaavimmista fysiomarkkereista ei-motorisessa aDBS:ssä.
Miltä tulevaisuuden ei-motorinen aDBS voisi näyttää?
Motoristen oireiden optimaalinen stimulaatio- ja aistimissijainti ei ole sama kuin useimpien ei-motoristen oireiden. Siksi ei-motorisen aDBS:n eteneminen saattaa vaatia merkittävää siirtymistä pois dorsolateraalisista motorisista STN-alueista ja beetapohjaisista motorisista biomarkkereista. Aistimista ja stimulaatiota voidaan siksi laajentaa: (i) eri toiminnallisiin STN-aladomeeneihin, (ii) DBS-johtimen varrella oleviin rakenteisiin tai (iii) DBS-johtimesta kauempana oleviin rakenteisiin (esim. aivokuori). Näiden hermosignaalien kanssa voidaan multipleksoida lisää ulkoisia puettavia antureita ei-motoristen oireiden dekoodauksen parantamiseksi. Useiden riippumattomien aDBS-algoritmien on ehkä toimittava rinnakkain reagoivan stimulaation tuottamiseksi eri paikkoihin.
Mitkä ovat haasteet?
Ei-motoristen aDBS-menetelmien kehittäminen vaatii teknisiä innovaatioita, kuten entistä rakeisempia DBS-elektrodeja ja neurostimulaattoreita, joilla on kehittyneempiä ominaisuuksia, kuten monipaikka-anturi, monimutkaisia aDBS-algoritmeja ja monipuolinen stimulaatiotuotto. Tulevassa ei-motoristen fysiomarkkereiden tutkimuksessa tulisi hyödyntää ekologisten hetkellisten arviointien ja kotiseurannan edistysaskeleita luotettavien, luonnollisten ja potilaskohtaisten fysiomarkkereiden luomiseksi. Jotta ei-motoriset aDBS:t pysyisivät hallittavina, automatisoinnin ja ohjelmoinnin helppouden tulisi olla kehityksen keskeinen periaate. Ei-motoriset aDBS:t tuovat mukanaan eettisiä haasteita, jotka liittyvät potilasturvallisuuteen, yksityisyyteen, autonomiaan ja minäkuvaan.
Lue lisää Eteenpäin liikkuminen: